opiskelijoita. Surullisia hetkiäkin osastolla oli kun joskus vauvoja syntyi kuolleena tai kuoli heti syntymän jälkeen. Kaiken kaikkiaan harjoittelu synnytysosastolla oli mahtava kokemus jollaista ei meillä ole mahdollista Suomessa kokea.
Viimeiset pari päivää kävimme tutustumassa aliravitsemusyksikköön. Suurin osa Sambialaisista elää alle dollarilla päivässä, eli köyhiä perheitä on paljon. Tästä johtuen Sambiassa on paljon lapsia jotka kärsivät aliravitsemuksesta. Perheissä voi olla paljon lapsia jolloin kaikille ei riitä ruokaa ja yleensä nuorimmille lapsille jää vähiten. Aliravitsemuksen syynä voi olla myös liian yksipuolinen ruokavalio. Etenkin maaseudulla suurin osa naisista on kouluttamattomia. He menevät naimisiin ja saavat lapsia jo teini-ikäisenä joten heillä ei ole aina tarvittavaa tietoa kuinka lapsia pitäisi hoitaa. Sambiassa miehen tehtävä on elättää perhe ja jos miehellä ei ole töitä joutuu perhe turvautumaan sukulaisten apuun.
Osastolla lapset saattoivat olla muutamia viikkojakin ja etenivat vaihe vaiheelta 1. solusta, jossa oli kaikki ripulista kärsivät ja akuuteimmassa vaiheessa olevat lapset, viimeiseen 4. soluun, josta pääsivat sitten kotiutumaan. Äidit olivat osastolla koko ajan hoitamassa ja syöttämässä lapsia. Lapsille annettiin ravintoaineita sisältävää vellimäistä ruokaa syötettämällä tai nenämahaletkulla tai annettiin kiinteätä pähkinävalmistettä.
Kolme kuukautta meni loppujen lopuksi aika nopeasti ja kotia tultiin monta kokemusta rikkaampana. Ikävä jää uusia ystäviä, joihin tutustuimme Sambiassa sekä afrikkalaista elämänasennetta. Kiva oli tula Suomeenkin ja tavata kaikki tutut ihmiset. Joku päivä vielä palataan Sambiaan:) Tämä blogin päätämme nyt tähän. Seuraavaa reissua odotellessa. Kiitoksia mielenkiinnostanne!:)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti